Historiaa

Onnenpotkuja ja takaiskuja Joensuussa

Pohjois-Karjalaan squash tuli ikään kuin kiertotietä Kyproksen kautta. Liikkeelle paneva voima oli Hannu Hätönen, joka sai squash -tartunnan ollessaan Suomen YK -joukkojen keittiömestarina Kyproksella vuonna 1972-74.

”Kun palasin Joensuuhun, täällä ei tiedetty squashista mitään. Minulla oli niin suuri polte, että sitä oli käytävä pelaamassa lähimmällä hallipaikkakunnalla Kouvolassa”, Hannu Hätönen kertoi.

Joensuussa alkoi tapahtua vuonna 1977, jolloin Hannu tapasi tulevan vaimonsa Leenan. ”Perustimme yhtiön nimeltä Joensuun Squash Oy ja vuokrasimme Teollisuuskadulla 500 neliötä tyhjillään olevaa hallitilaa. Kun kerroin squash -aikeistani julkiseuudessa, minua pidettiin kylähulluna. Kaupungin rakennustarkastajakin oli heittää minut ulos suunnitelmineni; hänen mielestään tällaista peliä oli turha tuoda Joensuuhun. Myöhemmin sama mies otti kyllä vakiovuoron hallista.”

Hätönen kaavaili neljän kentän ja kahvion hallikokonaisuutta ja tilasi suunnittelijalta kustannusarvion. Arvion mukaan hanke tulisi maksamaan 180 000 markkaa. Squash -yhtiö otti pankkilainan ja aloitti työt keväällä 1978.

Kustannusarvio meni metsään

”Pian kävi ilmi, että suunnittelija oli mennyt pahasti metsään kustannusarvion kanssa. Väliseinät oli määrä pystyttää valmiista elementeistä nosturilla. Ihmettelin vähän, miten nosturi mahtuisi halliin, mutta rakentajat käskivät olemaan huolehtimatta. Kun kahden kentän seinät oli saatu pystyyn, ei nosturille jäänytkään enää tilaa. Jouduimme tekemään kahden puuttuvan kentän laudoitukset, betoniruiskutukset ja hionnat käsityönä paikan päällä. Se oli urakka, jota en ikinä unohda.”

Väliseiniin ei riittänyt sileä betonipinta, kuten suunnittelija oli kaavaillut, vaan niihin jouduttiin vetämään kustannuksia lisäävä pinnoite. Yllätyksen tuottivat kustannusmielessä myös kenttien takaseinälasit: ne maksoivat laskettua enemmän ja veivät välittäjänä toimineen firman konkurssiin.

”Koko halli tuli lopulta maksamaan 550 000 markkaa ja rahoitus pelasi pahimmillaan 13 vekselin avulla. Avajaisia kuitenkin viettiin lokakuussa 1978 kaupunginvaltuuston lyödessä juhlavasti avauslyönnin Markku Lindholmin avustuksella.”

Squash löysi harrastajansa Joensuustakin ja Hätösen hallin vuorot menivät hyvin kaupaksi. Seuran perustaminen tuli ajankohtaiseksi heti hallitoiminnan käynnistyttyä. Hätösen sekä kahden opettajan Mikko Siippaisen ja Antti Marilan aloitteesta pidettiin Joensuun Squash -kerhon perustava kokous jo samana vuonna. Erilaisten avoimien ovien tapahtumien ja ja muiden tempausten ansiolla JoSK:n jäsenmäärä nousi yli sadan.

”Näkyvin tempauksemme oli yhtämittaisen squashin pelaamisen ennätyskoe 70 -luvun lopulla. Mukaan lähti seitsämän miestä ja seuran naisten ykkönen Päivi Halonen. Tarkoitus oli pelata 100 tuntia yhtä soittoa ja päästä Guinnesin ennätystenkirjaan.”

Järjestäjien yllätykseksi Joensuun sähkölaitos katkaisi verkkotöitten takia virran ensimmäisenä yönä. Onneksi asiasta ilmoitettiin lehdessä, joten JoSK:n miehet ehtivät hankkia hallille generaattorin jauhamaan valonheittäjille virtaa sähkökatkoksen ajaksi. 100 tunnin raja rikkoutui ja Josk pääsi trumpettien soidessa Guinnesin kirjaan.

Vakavampi katkos iski vuonna 1982, kun teollisuushalli myytiin ja uusi omistaja purki muitta mutkitta Squash -hallin.

”Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Squash olisi varmasti kuihtunut Joensuussa, ellei seuran puheenjohtaja Raimo Hakala olisi pitänyt toimintaa käynnissä. Varasimme JoSK:lle vuorot Varkaudesta, jonne seuralaiset ajoivat 2-3 auton letkassa kahdesti viikossa. Tunnelma oli mahtava ja pystyimme pitämään edustusjoukkueet sarjoissa mukana.”

Uusi kukoistus urheiluhallissa

Uusi kukoistus alkoi 1987, kun squash pääsi mukaan kaupungin uuteen urheiluhalliin. Tennis ja keilailu oli alkuperäisissä suunnitelmissa otettu huomioon – kummallakin lajilla oli kannattajansa kaupungin johtoelimissä – mutta 800 kaupunkilaisen harrastamaa squashia ei kelpuutettu saman katon alle.

”Onneksi squashliiton puheenjohtaja Mauno Rintanen sattui käymään kaupungissa. Polkaisimme pystyyn tiedotustilaisuuden, jossa kauppaneuvos Rintanen piti palopuheen Joensuun squashin puolesta. Se tehosi. Ei mennyt kuin viikko, ja liikuntalautakunta pyysi meiltä arviota nelikenttäisestä squash -hallista. Näin se ehdittiin saada prosessiin mukaan, vaikka monitoimihallin perustustyöt olivat jo käynnissä.”

Uudella hallilla järjestettiin vuosittain kahdet isot kilpailut, jotka vuosina 1990 ja 1991 ulotettiin kansainväliselle tasolle.

 

Lähde: Risto Niku 1991 : Palloa päin seiniä; Suomalaisen squashin tarina.
Julkaisija: Suomen Squashliitto